2/3

13.10.2013

Miltä maistuu mustikka? Miten ostetaan eväät, kun niitä ei myydä auton ikkunasta? Maistuuko City-marketin banaani enää miltään? Miten voi kaivata niin paljon juustoa? Miltä tuntuu, kun maisema ei ole eri vihreän sävyissä kumpuilevaa lehtimerta? Miten pukeudutaan lämpimästi? Paranevatko kaksi kuukautta kinttuja täplittäneet itikan puremat ikinä? Eikö pimeää tarvitse enää pelätä? Kuinka paljon elämä helpottuu, kun voi juoda hanavettä? Miten löydän ghanalaiset afrikkarytmit uudestaan? Mistä löydän plantainia Suomessa ja miten valmistetaan red rediä ja bankua? Tunnistanko enää sunnuntaina syntyneen nimeäni Akosua?

Kaksi kuukautta ja yksitoista päivää sitten vannoin ikävöiväni kaikkea ja kaikkia Suomessa. Se ei onneksi pitänyt paikkaansa. Uusien asioiden aistiminen kaikilla aisteilla, unelmien toteen eläminen ja kokonaisen uuden maailman löytäminen voittivat ikävän ja käänsivät asetelman päälaelleen: kuinka minä ikävöinkään Ghanaa kun nousen lentokoneeseen. Suomen ikävöiminen on eri asia, sillä kotiin tietää aina palaavansa takaisin. Mutta entä paikka, jonne jättää osan itsestään ja joka jättää osan itsestään minuun? Palaanko enää takaisin ja tuntuuko samat asiat enää yhtä hienoilta, kun ne on kerran jo kokenut?

Toisaalta tiedän nyt Ghanan olevan vain yksi ensimmäisistä nuppineuloistani maailmankartalla. Uusi esikuvani neulatyynyn käytössä on Tobias. Kahdenkymmenenseitsemän vuoden aikana hänellä on valloittamatta enää maapallon kaksi napaa ja Etelä-Amerikka. Kolme kuukautta Aasiassa, seitsemän Italiassa, töissä kerta toisen jälkeen Kreikassa, kolme kuukautta Yhdysvalloissa… Aivan erilaisen ulottuvuuden amerikkalaisten sarjojen ja elokuvien katsomiseen tuo, kun voi sanoa itse olleensa samoissa paikoissa. 

The Rock: ”Olen muuten käynyt tuossa vankilassa. Se oli aika hieno.”

CSI Las Vegas: ”Tuo hotelli on hyvä, siellä oli uima-allas katolla. Ja tuossa kasinossa käytiin pelaamassa. Voitin nopilla yhdeksäntoista kertaa peräkkäin.

 

Viimein tiedän, mikä minusta tulee isona jos minusta iso joskus tulee: minusta tulee nuppineulailija.

Tell everybody I'm on my way
New friends and new places to see
With blue skies ahead yes
I'm on my way
And there's nowhere else
that I'd rather be

Tell everybody I'm on my way
And I'm loving every step I take
With the sun beating down yes
I'm on my way
And I can't keep this smile off my face