Intro

31.1.2014

Etelä-Afrikka.  Mitä tiesin siitä ennen maan kamaralle astumista? Se on Afrikassa ja nimestä päätellen myös aika etelässä.  Etelä-Afrikassa on timanttikaivoksia. Sellaisessa Mma Ramotswen isä oli töissä ja sai pölykeuhkon tai ainakin pölyä keuhkoihin. Pöly keuhkoissa ei ole hyvä juttu, eikä tunnu varmastikaan mukavalta. Mutta Etelä-Afrikkaan, tai ainakin Kapkaupunkiin kannattaa matkustaa pölystä huolimatta, sillä jos on ensimmäinen Kapkaupungissa Afrikan tähteä metsästäessään, saa viisisataa puntaa, vaikkei mitään kaivaisikaan.

Etelä-Afrikassa oli jalkapallon maailmanmestaruuskisat. MM-kisat ovat tärkeitä, sillä ne vähentävät sotia. Kisojen aikana valtiot voivat leikkiä, miltä tuntuisi olla sodassa muita valtioita vastaan: joukot kohtaavat, joukot taistelevat, vain yksi joukko voittaa. Hävinneet valtiot toteavat, että ei se häviäminen kivaa ole ja voittanut valtio on niin voittonsa huumassa, että tuntee muun maailman olevan polvillaan ilman sen suurempia sotia. Mitä sitä enää sotimaan, maailman herruus on jo ratkaistu ja vuvuzela soi!  Se, että jotkut maat vielä nahistelevat MM-kisojen ulkopuolella johtuu vain siitä, että nappulakengät ja hikipannat olivat kalliimpia, kuin aseet, kun valtion hankintoja tehtiin.

Etelä-Afrikassa asuu vuvuzelojen lisäksi myös leijonia. Leijonat ovat savannin kuninkaita ja niillä on kavereina sarvilintuja ja paviaaneja. Hyeenat eivät ole leijonien kavereita, koska ne ovat pikkupahiksia. Isoja pahiksia ovat katkerat mustaharjaiset leijonat. Ihmisten savannilla valkoiset olivat pahiksia ja sitä sanottiin apartheidiksi. Ehkä kaikki mustaharjaiset leijonat eivät kuitenkaan olleet pahoja, eivätkä ehkä kaikki valkoiset ihmisetkään. Ehkä kaikki ei ole niin mustavalkoista.