Ensimmäinen vastaan tullut ja mieleen jäänyt asia on se ihana Marokon tuoksu, eli luultavasti vesihöyry ja pöly. Ilma on kosteudesta raskas ja pehmeä. Illassa kuuluu kaskaiden siritys ja autojen tööttäily. Ääni- ja tuoksumaailma on jotain aivan muuta kuin ahtaalla ja ahdistuneella lentokentällä. Rajatarkastuksessa oltiin harvinaisen kiinnostuneita, millä asialla sitä maassa ollaan:
Virkailijatäti: - Missä osoitteessa aiot asua?
Minä: - KNUSTissa, yliopistolla.
Virkailijatäti: - Miksi?
Minä: - Olen opiskelija.
Virkailijatäti: - Niin miksi?!
Minä: - Olen vaihto-opiskelija.
Virkailijatäti: - Mitä teet yliopistolla?!
Minä: - Ööö... Opiskelen...
Matka kohti Kumasia aloitettiin seuraavana aamuna. Maisemat hökkelikylineen, värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneisiin ihmisineen ja eksoottisine metsineen olivat jo nyt näkemisen arvoiset. Ja hiekka! Punainen, ihana hiekka, joka täyttää ilman ja maalaa maiseman ruosteiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti