7.8.2013
Hah, lorvintapäivä intensiivikurssilta! Meidän suomalaiskokoonpanollemme oli järjestetty retki kultakaivosalueelle. Matka oli pitkä, monttuinen ja pölyinen, mutta koska katseltavaa oli valtavasi, ei aika käynyt missään vaiheessa pitkäksi
Hah, lorvintapäivä intensiivikurssilta! Meidän suomalaiskokoonpanollemme oli järjestetty retki kultakaivosalueelle. Matka oli pitkä, monttuinen ja pölyinen, mutta koska katseltavaa oli valtavasi, ei aika käynyt missään vaiheessa pitkäksi
Kullankaivuu on raadollista puuhaa. Tällä alueella kultaa erotetaan joko kivistä tai hiekasta. Kivien kanssa homma toimii siten, että kultaa sisältävät nyrkin kokoiset ja sitä isommat kivet hakataan vasaralla pikkukiviksi. Pikkukivet jauhetaan myllyllä jauhoksi, josta pestään ylimääräiset maapartikkelit pois vedellä. Tämän jälkeen sakkaan lisätään elohopeaa. Kulta tarttuu elohopeaan muodostaen yhtenäisen massan, joka voidaan erottaa sakassa vielä olleista muista aineista (kuvassa pallo kämmenellä). Lopuksi elohopea kuumennetaan pois.
Työntekijät saivat päivän tuotoksestaan 15 dollaria, myyntihinta samaiselle kultamöykylle oli 50 dollaria. Kun ottaa huomioon, että elohopea kertyy elimistöön ja on muun muassa hermomyrkky, tuntuu päiväpalkka aika mitättömältä.
Toinen tapa erotella kultaa on huuhtoa sitä hiekasta. Lapiomiehet ja vesikourut ovat tainneet jäädä jo historian hämäriin ja vallan ovat ottaneet kaivinkoneet. Kullan sivutuotteena syntyykin valtavia hiekkakasoja ja veden täyttämiä kuoppia, valtavia puuttomia alueita ja pilaantuneita jokia. Lapsia oli töissä siinä missä aikuisiakin ja laittomat kaivuutyömaat olivat hyvin näkyvästi esillä. Kullalle alkaa kertyä hintaa ja siitä saatavat tulot kertyvät loppujen lopuksi aivan väärille ihmisille. Kullan kimallus himmeni.
Piristävämpää oli käydä piipahtamassa kaakoviljelmällä ja sademetsän tuntumassa. Miten voikaan metsä henkiä niin paljon elämää ja voimaa! Tieltä katseltuna ei metsän hienous tosin varmaankaan täysin auennut, mutta vielä minä sinne metsään pääsen!
Viimeisen silauksen päivälle antoi vierailu sademetsän lähellä olevassa kylässä. Täällä lapset eivät olleet yhtä avoimia ja riehakkaita kuin Kumasissa, mutta arastelu ja ujous hävisivät kun kamerat otettiin esiin. Ruokavaliota laajennettiin tienvarressa paahdetulla maissilla, kaakaopavuilla, tuoreella kaakaolla ja grasscutterkeitolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti