Miten hyönteisistä ja linnuista voi lähteä näin paljon ääntä? Ja miksi se pitää aloittaa kun aurinko laskee, ikkunat on auki ja pitäisi nukkua?
Matkalla asumukseen näin ensimmäisen tähden täällä ollessa. "Asumus" on siis opiskelijoiden vierastalo kampuksen laidalla. Talossa on sievä olohuone ja keittiö ja monta samanlaista ovea, joista en vielä tiedä, ovatko ne huoneiden vai yleisten tilojen ovia. Oma huone on sievä myös. Puolet seinistä on pirteän vihreät ja puolet valkoiset.
Päivän parasta antia oli piipahdus asumuksen takana olevassa "kylässä". "Kylässä" oli vapaana vipeltäviä kanoja ja vuohia, banaanipuita, leveästi hymyileviä miehiä, epäluuloisesti katselevia naisia ja paljon lapsia. Visiitti oli kuin elokuvasta: Siinä samassa kun pysähtyi, jalkapallopeli ja muut touhut loppuivat ja kaikki lähellä olevat muksut kerääntyivät ympärille kyselemään kaikkea mahdollista kovaan ääneen ja yhteen ääneen. "Tiedätkö mitä on jäätelö?" "Tiedätkö mitä on banaani?" "Osaatko ranskaa?" "Tiedätkö mitä tarkoittaa fotosynteesi?" Vain lähimpien ja kovaäänisimpien kysymykset kuuli ja luultavasti vain puolet heistä kuuli vastauksen. Ja voi sitä riemua kun otti kameran esiin! Kaikki halusivat kuvaan, eivätkä pienimmät malttaneet loppujen lopuksi pysyä niin etäällä, että heistä olisi kuvan saanut otettua. Ihana, piristävä - ja stressaava kokemus!
Mutta mitä pitää ajatella siitä, että kun yksi pojista tallasi vahingossa minun varpaalleni, hän tuli ja pyyhki sen puhtaaksi pölystä kasvoillaan kysyvä ja epävarma ilme?
Niin tosiaan, intensiivikurssi alkoi. Aiheena bioeconomy ja sustainability. Aika asennoitua opiskeluun, huoh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti