Mottoja vaikka muille jakaa

8.8.2013

Intensiivikurssi jatkui. Päivän luentojen aiheet menivät jokseenkin ohi, mutta se menköön kulttuurierojen ja aksentin piikkiin. Päivän parasta antia oli luento, jonka aiheena taisi olla business management. Luennon alkupuolen opetus oli ajatella laatikon ulkopuolelle, loppupuolella keskityttiin stressin välttämiseen ja kontrollointiin sekä itsetunnon parantamiseen: ”If you don’t believe yourself, nobody will”, ”Love everything you do”. Hyvin sanottu, pakko myöntää. Luennossa vaikuttavinta ei kuitenkaan ollut sisältö, vaan sen esittäminen. Luennoitsija oli kuin saarnaaja. Hän aloitti selittämänsä asian rauhallisesti ja eleettömästi. Kädet tulivat mukaan huomaamatta mutta liikkuivat hetken päästä sellaiseen tahtiin ja sellaisissa kaarissa, että niitä ei voinut olla huomaamatta. Samaan aikaan puhe alkoi vähitellen nopeutua ja ääni voimistua. Ääni aaltoili sävelkorkeudesta ja voimakkuudesta toiseen niin kuin ukkosta edeltävä oikukas tuuli, joka välillä tuskin liikuttaa lehtiä ja kohta puhaltaa niin että ikkunat alkavat vislata. Ihan kuin äänensä yllyttämänä koko mies alkoi puheen edetessä liikkua ja heilua eteen ja taakse, pari askelta tuonne ja takaisin ja kohta taas harppauksella eteenpäin, kunnes… mies taas yhtäkkiä seisoi paikallaan ja ääni oli hävinnyt lähes kuulumattomiin. Parhaimpien puhehyökyaaltojen aikaan luokka oli niin täynnä ääntä ja liikettä ja businessjulistamista, että heikompaa alkoi hengästyttää ja äkkiä koko luokka oli täysin hiljainen. Ja koko tämän ajan miehen kasvoilla oli niin leveä ja valkoinen hymy, että eurooppaministerikin olisi jäänyt toiseksi.

Päivän päätteeksi teimme Riikan, autokuskin ja eilisen päivän oppaan kanssa retken keskustaan. Missiona oli ostaa mekkokangas, josta sitten jossakin vaiheessa ompelutetaan jotakin. Miehet veivät meidät ensin kangaskauppaan, jossa oli seinät täynnä kankaita kaikissa mahdollisissa väreissä ja kuvioissa. Se olisi meille kankaanostajille jo riittänyt vallan mainiosti, mutta opas vei meidät viereiseen putiikkiin katsomaan lisää kankaita. Kun tässä toisessa putiikissa oli tehty ostokset, mentiin kaupat tekemään loppuun siihen ensimmäiseen liikkeeseen. Tässä vaiheessa olisin kuvitellut miespuolisten ostostelukavereiden olevan täysin kypsiä palaamaan, etenkin kun aikaa oli juuri ruuhkan verran jäljellä ennen sovittua päivällistä. Opas kuitenkin ehdotti vielä käymistä paikassa, jossa myytiin valmiita mekkoja. Kun mekko-ostosten jälkeen oltiin jo valmiiksi myöhässä, pysähdyttiin vielä hedelmäkojulla ostamassa papaijoita ja ananaksia, minkä jälkeen ruokakaappia käytiin täydentämässä paikallisessa marketissa. Loppujen lopuksi tapaamisajasta myöhästyttiin tunnilla, mutta se selitettäköön täkäläisellä ajankäsiteyksellä: There’s no hurry in Africa.