Uskonasioita

18.8.2013

Herätys alkoi aikaisin aamulla:

- Taivaan kuningas odottaa teitä!

- Ei vielä, kello ei ole edes soinut!

- Hän rakastaa teitä kaikkia!

- Antakaa minut sitten nukkua!

- Hallelujah!

- Totisesti…

Suomessa samanlainen bassojen jytke, laulu ja huudot kuuluvat perjantai-iltaan mutta täällä ne kertovat sunnuntaiaamun auringonnoususta. Kukkoparka yritti kyllä epätoivoisesti pitää puoliaan mutta sen kieunta hukkui auttamatta musiikilliseen julistukseen.

Uskonnollisuus on täällä ihan oma maailmansa. Tai oikeastaan se on se maailma, jossa eletään. Kirkkokuntia on useita ja ne elävät arjessa rinnakkain. On baptisteja, mormoneja, katolilaisia ja muslimeja. Jokaisessa kylässä on useita kirkkoja ja eri kirkkokuntien kouluja, jotka kertovat uskonnollisista missioistaan nimellään tai koulun seinään kirjoitetulla motolla. Myös monet putiikit kertovat nimessään jumalasuhteestaan. Tienvarsia hallitsevat kymmenet mainokset saarnaajista ja heidän esiintymisaikatauluistaan. Toisissa kylteissä ylistetään ylösnousemuksen ihmettä, toisissa vasta odotetun messiaan saapumista.

Vaikka en vielä erota radiokanavia toisistaan, on selväksi käynyt, että julistamisesta pääsee osalliseksi myös radioaaltoja pitkin. Välillä tuntuu, että saarnaajan sylki lentää äänitysstudiosta radion kautta kuulijan korville asti. Äänenkäyttöä ei saarnoissa turhaan hillitä ja usein samaa sanaa tai asiaa toistamalla saarnasta saadaan jopa hypnoottisen mantramainen tykitys.

Erityisesti autoilijoita on siunattu lisäksi uskonnollisella esineistöllä. Rukousnauhat heiluvat peruutuspeileistä ja ristejä on liimattu imukupeilla tuulilasiin. Molempia saa kätevästi ostettua teiden varrelta. Monien autojen takalasia koristavat tarrat, joissa annetaan raamatullisia ohjeita, kuten ”Ole vaatimaton” ja ylistyksiä kaikille kolmiyhteysjengin jäsenille. Jos tarkasti katsoo, samanlaisia viestejä lukee myös rekisterikilpien alalaidassa.

Uskonasioista pääsee helposti juttusille - halusipa tai ei. Kävin keskustelun autokuskin kanssa jumalanpalveluspäivistä. Osa kirkkokunnista pyhittää lepopäivänsä lepäämiseen ja käyvät kirkossa jo lauantaina, toiset pyhittävät sunnuntainsa kirkossa käymiseen. Kirkkoon menevät erottaa helposti katukuvasta, sillä he ovat pukeutuneet parhaimpiinsa. Tein varmasti hyvän vaikutuksen kertomalla, että käyn kirkossa keskimäärin kahdesti vuodessa. Mitäs kysyi!

Kokopäiväisen ajomatkan päätteeksi kävin hakemassa Forigin vierastaloon jättämäni ruuat (ne olivat säilyneet sittenkin!) ja muutin KNUSTin kampuksen vierastaloon. Huoneeni voisi olla paljon pahempikin mutta edellistä huonettani tulee ikävä. Pistorasioita on yksi, katossa on ison torakan mentävä reikä ja huoneen toinen ikkuna, jota ei saa kiinni, johtaa talon käytävälle. Seinät ovat tässäkin huoneessa vihreät, mutta sävy muistuttaa sairaalan sisustusta. Mutta pääsinpähän todistamaan todeksi ihmisen lajimäärityksen: Kun laitat ihmisen laatikkoon, se alkaa sisustaa sitä.

Kaksi asiaa tästä talosta kuitenkin löytyy, mitä edellisessä ei ollut. Ensimmäinen on sisäpiha, eli aukko katossa keskellä rakennusta ja sen alla kasvava puu. Koska itikoilla on nyt suhteellisen helppo sisäänpääsy taloon, on kaikki mahdolliset huoneeseeni johtavat kolot tilkittävä huolella! Toinen asia on yöpöydällä pötköttävä Raamattu.