Tuomiopäivä

29.8.2013

Lehdessä sanottiin, että Ghanalla on kaksi tuomiopäivää: se, josta Raamatussa kerrotaan ja tämä päivä. Tänään ratkaistiin presidentinvaalit. Vaalit käytiin jo melkein kahdeksan kuukautta sitten, mutta niiden häviäjä ei ollut ratkaisuun tyytyväinen. Tänään korkein oikeus päätti maan kohtalosta.

Aamulla rappusilla perinteiseen tapaani istuessani ja kirjaa lukiessani kuulin, että kaikki Forigin autokuskit ovat suuren päivän vuoksi lomalla. Kylmä hiki nousi selkääni, kun mietin, mahtaako autoklaavin herrakaan olla töissä. Koska tämä viikko on puksuttanut ohi sellaista vauhtia, että tuskin olen pysynyt mukana ja koska labravalmistelut oli saatava tehtyä tällä viikolla ennen ensi viikon aineistonkeruuta, ylimääräinen lomapäivä ei houkutellut. Soitin ja varmistin asian. Autoklaavin herra oli nimensä veroinen, hän ei vahtipaikkaansa jättänyt edes tuomiopäivänä.

Vierastalon piha kuhisee yleensä takseja ja taksikuskeja. Niinpä ei vienyt kauaakaan saada huikattua yhdelle heistä, eikä paljon tätä pidempään saada kuskin kaveria hurauttamaan paikalle. Taksia odotellessani pihan mangopuun alla istunut mies kosi. Kun kieltäydyin huvittuneena, kysyi hän, johtuiko vastaukseni siitä, että hän on musta. Hämmennyin koko ajatuksesta ja vastasin hänen vain olevan myöhässä. ”Jätä hänet ja mene naimisiin minun kanssani!” Yrityksen puutteesta häntä ei voinut moittia.

Koko Forig oli vaalitunnelmissa. Käytävät olivat lähes tyhjät ja huoneesta jos toisestakin kuului radion selostusta. Ihmiset olivat silminnähden jännittyneitä. Kanttiini oli muuttunut vaalien kisakatsomoksi. Ihmiset seurasivat kiihkeästi keskustellen tai syvän hiljaisuuden vallitessa, kun kamerat kuvasivat presidenttiehdokkaita, ratkaisua odottavia ihmisjoukkoja ja jotakuta hattupäistä miestä, joka vain sattui istumaan oikeustalon aulassa. Mutta tuomarit olivat kuitenkin lukeneet tosi-tv-käsikirjansa ja osasivat pitää ihmiset jännityksessä, sillä vaalien tulosta ei paljastettukaan vielä aamupäivällä, kuten oli etukäteen ilmoitettu. Työntekijöiden pureskellessa kynsiään ja päivystäessä kauan odotettua ratkaisua, minä olin kuin paraskin tehdaskone. Jokainen hetki oli ohjelmoitu siten, että vapaata aikaa ei ollut lounastaukoa lukuun ottamatta.

Lounaalla otin ensimmäisen askeleen kohti tavoitettani ruokalistan läpikäymisestä. Maistoin Kenkeytä. Se oli maissinlehteen kääritty maissi- ja kassavajauhoista pyöritelty pallo, jonka seuraksi pöytään tuotiin kokoelma erilaisia yrttisooseja ja kaksi mulkosilmäistä kalaa pyrstöt ristissä. Ruoka näytti sormin syötävältä ja olin juuri pesemässä käteni kun tarjoilija kantoi pöytään haarukan ja veitsen valkoinen servietti pakkopaitanaan. Luulin, että haarukka ja veitsi oli tuotu käyttöä varten ja rupesin silpomaan kaloja niiden avulla. Kaloissa tuntui olevan ruotoja sellaisissakin kohdissa, missä niitä ei kaiken anatomisen ymmärrykseni perusteella pitäisi olla ja loppujen lopuksi veitsi ja haarukka olivat ennemminkin haitaksi kuin hyödyksi. Ruokailuni päätteeksi sain palautteen syömisestäni: epic failure.

Iltapäivällä koko valtiota koskettanut jännitys viimein loppui. Istuva presidentti jatkaa istumistaan ja valituksen tehnyt tyytyy osaansa. Aamupäivällä niin tyhjät käytävät täyttyivät kiivaasti keskustelevista ryhmistä ja työntekijät lähtivät aikaisemmin kotiinsa. Taksikuski oli hilpeyttä tulvillaan. Minkäänlaisia levottomuuksia ei syntynyt, vaikka poliisit siihen olivatkin valmistautuneet. Saivat poliisit partioida yksinään, sillä kadut olivat lähes autiot.

Eilisiltana Tobias esitti silmäni aukaisseen kysymyksen. Istuimme hämärän ja itikoiden tuloon asti rappusilla. Kesken puhetulvani hän äkkiä kysyi: ”Ovatko nuo lepakoita”. Ja tosiaan, ne parvet, jotka vierastaloni päältä lentävät hämärän laskeutuessa eivät olekaan variksia, vaan niiden kokoisia lepakoita. Tänään jäin odottamaan niitä. Ne ilmestyivät pihan toisella puolella kasvavien puiden siluettien takaa tyhjästä pieniksi mustiksi pisteiksi sinisestä harmaaksi muuttuvaa taivasta vasten. Hetken päästä ne eivät enää olleetkaan yksittäisiä pisteitä, vaan valtavia nauhamaisesti kohti vierastaloa vyöryviä repalepilviä. Ja noiden pilvien takana, jossain horisontissa jymisi ukkonen.