Vastentahtoinen vapaa

23.9.2013

Tänään minä käyn tapaamassa KNUSTin entomologeja. Tänään minä steriloin vettä. Tänään minä valmistelen kasvatusalustat. Tänään minä siirrän suurimman osan kuoriaisistani kasvatusalustoille. Tänään minä… jään vierastalolle, koska on lomapäivä. Oli Ghanan ensimmäisen ja arvostetuimman presidentin syntymäpäivä ja kaikki toimistot olivat kiinni. Niin myös Forig ja KNUST. Päivän saama käänne muutti myös aamupalasuunnitelmiani. Koska mitään syytä matkustaa Forigiin ei ollut, ei ollut myöskään syytä matkustaa tro trolla, eikä siis myös syytä mennä tech junktioniin, josta yleensä aamupalani ostan. Ongelmaketjuni päättyi toteamukseen, että huoneestani löytyi edelleen vain kasa kuivakoita keksejä.

Laskeskelin päässäni optimointimalleja ja totesin, että lyhin reitti aamupalahedelmien luokse johti kampuksen portille. Sieltä saisi tuoreimmat aamun hedelmät arvokasta työaikaa säästäen. Olin tyytyväinen suunnitelmaan. En ollut ajatellut, että vapaapäivä koskee myös hedelmänmyyjiä. Kun jatkoin matkaani katua pitkin porttien ulkopuolelle, olin varma löytäväni hedelmiä muutaman kymmenen metrin säteeltä portista. En ollut ajatellut, että teiden varsien pikku putiikit pitävät kiinni kaikesta päätellen ylemmällä taholla sovitusta valikoimastaan. Jos kojun siis on päätetty olevan säilykeputiikki, löytyy sieltä vain säilykepurkkeja. Jos koju on erikoistunut leipään, ei sieltä muuta kannata etsiä. Hedelmäkojuja ei tien varrella ollut. Onnistuin löytämään kuitenkin laajempivalikoimaisen marketin, jossa myytiin säilykkeiden lisäksi riisiä ja kaakaota. Ei siellä hedelmiä ollut, mutta myyjä huikkasi rakennuksen takana olevalle kollegalleen, jolta muistin joskus ostaneeni appelsiineja. Appelsiinikoju ei ollut auki, mutta tuoreita appelsiineja löytyi jostain, mistä myyjäkin.

Paluumatkallani alkoi tihuttaa vettä. Sateen voimistuessa pysähdyin ostamaan vettä. Katoksen alta lähdettyäni olisin vettä saanut ilmaiseksikin riittämiin asti. Vedin hartiat korviini ja virnistin itsekseni: eihän tässä mistään sokerista tehtyjä olla. Tuskin olin ehtinyt ajatella luonnonvoimia haastavaa ajatustani loppuun, kun vesisade loppui. Se muuttui vesiputoukseksi. Portti oli parinkymmenen metrin päässä, mutta ennen kuin ehdin sen ulkopuolella olevan kampaamon katoksen suojiin, olin läpimärkä. Kun pesen tukkaani, saan valuttaa vettä kauan, ennen kuin tukkakypäräni antaa periksi ja hiukseni kastuvat kauttaaltaan. Nyt tukkani oli tuon kahdenkymmenen metrin pikakävelyn jälkeen niin märkä, että ylimääräiset vesipisarat valuivat käsivarsilleni. Kampaaja ojensi pyyhkeen ja kutsui sisälle istumaan sateen ajaksi. Katselin kampaamon katolta syöksyviä vesikaaria ja kampaamossa istuvaa kolmea naista, joista yhdelle tehtiin lettejä. Istuin muovituolillani parikymmentä minuuttia ja kärsimättömyys alkoi kasvaa sisälläni. Kun vettä satoi vain normaalin kaatosateen verran, päätin, että tehokasta työskentelyaikaa oli kulunut jo liikaa. Kampaamon naiset yrittivät estellä lähtöäni mutta kuullessaan olevani Suomesta he totesivat minun tottuneen vesisateeseen.

Minä nautin vesisateesta. Se on samalla tavalla raikastava, kuin viileä suihku hiostavan päivän jälkeen. Vesisateessa kävelyyn liittyy lisäksi ihana vapaudentunne. Vesisateessa ajatuksilla on tilaa kulkea vapaammin ja villimmin.  Sitä tietää, että kuuluisi olla sisällä kaikkien normaalien ihmisten tavoin ja samaan aikaan päässä kaikuu ajatus: miksi pitäisi? Lähellä vierastaloa sain seurakseni joukon lapsia, jotka olivat niin ikään uhmaamassa yleisiä käyttäytymismalleja. He keräsivät etanoita. Etanat olivat mielestäni valtavia, mutta lapset selittivät, että niitä ruokittaisiin vielä, jolloin ne kasvaisivat kaksi kertaa suuremmiksi.

Totesin sateen mukavuuden jälleen tullessani sisälle ja huomatessani, että leivänmyyjän oli pitänyt jäädä pitämään sadetta olohuoneeseemme. Tuoretta leipää ja tuoreita appelsiineja: hyvä alku työpäivälle, vaikka sen aloittaminen vähän viivästyikin. Eikä se missään vaiheessa oikeastaan alkanutkaan. Sähköt olivat poikki koko päivän ja netti toimi viisitoista minuuttia keskellä päivää. Koska sadepäivän harmaus roikkui koko päivän vierastalomme päällä, tuumasin päivän olevan juuri sopiva univelkojen kuittaamiseen.

Tasaisena kohinana taustalla kuuluva sade on mitä parhain tuutulaulu. Nukkumaanmenoaikaan sade päätti, että tänään on nukuttu jo tarpeeksi ja kohina muuttui jyrinäksi. Vesi iskeytyi ensin peltikattoon, minkä jälkeen se lensi kaaressa taloa ympäröivälle betonikäytävälle siihen äänekkäästi paiskautuen. Bassorumpua soitti ukkonen. Välillä se soitti taustalla osaansa tyytyen mutta aika ajoin se esitti oman soolonsa. Jyrinä yhdistettynä koko taivaan värjääviin salamoihin sai silmät revähtämään auki ja hartiat painumaan kyyryyn. En tiedä, miltä peura näyttää ajovaloissa, mutta jäniksen reaktio on varmaankin aika lähellä omaani hetkeä ennen kuin se sinkoaa karkuun valokeilastaan. Voimakkuudessaan ukkonen oli kunnioitusta herättävä. Sen pauhua ja vesisateen kauneutta olisi voinut seurata koko yön. Tunnin raivoamisen jälkeen myrsky kuitenkin muutti jälleen mieltä nukkumisen suhteen ja alkoi soittaa tasaista tuutulauluaan.